Nukkuminen on tila, jossa liikkuminen ja reaktiot ulkomaailmaan ovat rajoittuneita. Yleensä se tapahtuu silmät suljettuina ja joinakin hetkinä esiintyy unia. Aivot ovat toiminnassa, vaikkakin vähemmän aktiivisina, ja nukkumisen aikana voi herätä helposti sopivaan ärsykkeeseen. Elimistö tuottaa nukkuessa kivun tunnetta vähentäviä ja hyvää oloa aikaansaavia endorfiineja.
Nukkumisen aikana vuorottelee kaksi eri päävaihetta: Ortouni ja vilkeuni. Jaottelut on tehty aivojen aktiivisuustasojen mukaan, jotka saadaan selville EEG:llä.
Ortouni
Suurin osa nukkumisajasta on ortounta eli ortodoksista unta. Se jaotellaan syvyysasteisiin I–IV, joista ensimmäinen on kevyin vaihe ja neljäs on syvin. Syvin nukkumisen vaihe on kaikista tärkein nukkumisen laadun kannalta, ja jos se jää vähäiseksi, ihminen tuntee itsensä huonosti nukkuneeksi. Ortounen aikana pulssi ja hengitys on hidasta. Lihastonus on jäljellä, vaikka se onkin valvetilaa paljon vähäisempi. Ortounen aikana nähdyt unet ovat loogisempia eivätkä niin surrealistisia kuin vilkeunen aikana.
Ortounesta käytetään myös nimitystä NREM-uni (sanoista non-REM) erotukseksi REM-unesta.
Vilkeuni
Vilkeunen synonyymejä ovat parauni, paradoksinen uni ja REM-uni (englannin sanoista rapid eye movement eli "nopean silmän liikkeen uni"). Silloin pulssin ja hengityksen aktiivisuus vaihtelee paljon. Varsinaisia unia esiintyy enemmän vilkeunen aikana kuin ortounen aikana ja nähdyt unet ovat surrealistisempia ja epäloogisempia.
(wikipedia)
